16.2. aamu alkoi.
Aamut. Hah. En tiedä, kuka on laittanut alunperin painoarvon aamujen olemukselle. Liekö se ollut jotenkin sekaisin ihmispolo tuolloin vai mitähän tapahtunut? Aamujen virrassa näen kipeät vuot, onnistumattomat suunnat ja uhmakkaan, hölmön käytöksen. Aamut. Niin, ne on jotenkin raskaita. Aamujen valo luottaa tulevaan, vaan onko tulevassa mitään olevaa. Viedäänkö meitä kaikkia kohti toisten päämääriä, ja onko tämä illuusio olevasta todellisuutta lainkaan. Missä määrin todellisuus on olevaa ja missä määrin oleva todellisuutta. Katua kohti käy asekeleet jotka ovat rauhattomat sielulta. Miksi? Joku voisi kysyä. Siksi, voisi joku vastata. Ehkä jonain päivänä on asiat johtenkin huonommin ja sitten tapahtuu vaikka mitä. Mitä siitä, pelko kaiken olevan olemassaolosta on vähintäänkin raskasta käsittää yhden ihmisen kokonaisuudella täällä hänen ollessaan ja ihmetellessään. Täällä hänen ihmetellessään ja ollessaan Täällä kaikki hengittävät hiljaisia virtoja, joiden kieli kielii va...