Aamupalan aamusana

  Heräsin juuri. Keho on väsynyt nukkumisesta. Veikkaan etten saa happea öisin tarpeeksi, ainakin nenä on aina aamuisin tukossa. Vesi solisee, akvaarion yksinäinen kala piilottelee. Akvaariossa ei ole kasveja. Ei toisia kaloja tai elämänmuotoja. Sen kaverin elämä on aika ankeahkon kuuloista. Samaistun kaveriin. Kärpäset juoksevat seinätanssiaan ikkunan toisella puolella. Keitin teetä, tai oikeastaan vettä, ja syön voisarvea. Aloitin liian aikaisin syömisen. Tai sitten juuri sopivan aikaan. Elämällä ei ole sisältöä. Pikainen arvostelu sarjasta.  Le bureau des legendes. Ranskalainen vakoilusarja. 4 tuotantokautta, 10 jaksoa a 50 min per kausi. Katsoin sen kolmessa tai neljässä päivässä. Alku oli kömpelöä. Vakoilijoiden tekniikka oli osittain hyvinkin vanhaa. Sarjan uskottavuus kärsi.  Sarjan edetessä olivat ilmeisesti saaneet tuotannossa enemmän uskoa itseensä ja alkoivat käyttämään monimutkaisempia teknisiä ratkaisuja. En tiedä, mikä oli hyvä ja mikä ei. Jos alkupuolen sys...

  Olipa kerran Mikä Mikä Maa Jos. Siellä eli kaikenlaista ja -karvaista kulkijaa, jotka pääpiirteittäin pitivät elämisestään Mikä Mikä Maa Jos:ssa. Eräs oli kuitenkin jotenkin uupunut ja puutunut ja miltei maatunutkin, ja todellakin ajatuksissaan elätteli lähtöä pois Mikä Mikä Maa Jos:sta. Siitä eteenpäin ei tiedetäkkään sitten, kuinka kävi, koska Mikä Mikä Maa Jos oli erikoinen paikka. Niin erikoinen, että jos joku siihen kyllästyi, yleensä se tarkoitti sitä, että Mikä Mikä Maa Jos yksinkertaisesti lakkasi olemasta tuolle kyseiselle olemukselle. Tai henkilölle. Josta vielä lisää. Eli eräs shiftasikin toiseen todellisuuteen, ja Mikä Mikä Maa Jos jäi elämään omaansa. Eriskummallisen kätevä järjestely. Kaiken kaikkiaan, kuten eräs historiaa opettava henkilö saattaisi sanoa lauseensa loppuun. Taas henkilö, silti. Kappaleet käy todella lyhyiksi. Siinä on jotenkin jotakin sitäkin ja tätäkin. Kappaleet käy kuitenkin lyhyiksi. Millä sanoilla sitten täyttääkään tätä kyseistä; Hitaita sanoj...