2.5.2020 aamunavaus

 Heräsin juuri. Keho on väsynyt nukkumisesta. Veikkaan etten saa happea öisin tarpeeksi, ainakin nenä on aina aamuisin tukossa.

Vesi solisee, akvaarion yksinäinen kala piilottelee. Akvaariossa ei ole kasveja. Ei toisia kaloja tai elämänmuotoja. Sen kaverin elämä on aika ankeahkon kuuloista. Samaistun kaveriin.

Kärpäset juoksevat seinätanssiaan ikkunan toisella puolella. Keitin teetä, tai oikeastaan vettä, ja syön voisarvea. Aloitin liian aikaisin syömisen. Tai sitten juuri sopivan aikaan. Elämällä ei ole sisältöä.

Pikainen arvostelu sarjasta. 

Le bureau des legendes. Ranskalainen vakoilusarja. 4 tuotantokautta, 10 jaksoa a 50 min per kausi. Katsoin sen kolmessa tai neljässä päivässä. Alku oli kömpelöä. Vakoilijoiden tekniikka oli osittain hyvinkin vanhaa. Sarjan uskottavuus kärsi. 

Sarjan edetessä olivat ilmeisesti saaneet tuotannossa enemmän uskoa itseensä ja alkoivat käyttämään monimutkaisempia teknisiä ratkaisuja. En tiedä, mikä oli hyvä ja mikä ei. Jos alkupuolen systeemissä olisivat puhelimet olleet toisenlaisia, oltaisiin todennäköisesti voitu olla 90-luvulla. Silti sarja tapahtui ilmeisesti 2010-luvulla, mitä nyt muutamia aikahyppyjä menneisyyteen tehtiin. 

Henkilöhahmot ovat ihan jees, tosin seksuaalisuuden mukaantuominen jonkin puolustusministeriön käytäville vähän ontui tai ainakin tuntui hieman väkinäiseltä. Rakenteessa on vajaa kymmenen pysyvää hahmoa, ja se tuntuu kestävän. Tosin 4. tuotantokausi klenkkasi, minun osaltani. En jaksanut enää oikein kiinnostua, ehkä katsoin liikaakin putkeen, ehkä vain rakenteen ymmärtäminen alkoi kyllästyttämään. Käydään läpi asiaa, annetaan sopivasti ymmärtää luvassa olevan kaikkea, sivujuonia on yhdestä ehkä viiteen per jakso. Lopussa tulee pakollinen koukku seuraavaa jaksoa varten. “Kun vain on pakko sekin nähdä”

Tietokoneiden vahvempi mukaan ottaminen loppupuolella oli ehkä hyvä ratkaisu. Tai sitten olisi pitänyt alunperinkin sijoittaa sarja vaikka 90-luvulle, niin teknisen toteuttamisen sijaan olisi voitu tuoda vielä enemmän psykologista puolta vakoilijoiden toimenkuvasta.

Välillä jäin miettimään, miltähän tuntuisi olla vakooja, ja muutenkin ohjelma jätti elämään omaan maailmaansa. Todennäköisesti tulen jonkin aikaa eteenpäin suhtautumaan hieman eri tavalla ihmisiin, joita tapaan. En pidä tätä huonona asiana. 

Sarjan kanssa kävi kohdallani kuin vaikka ruoan kanssa. Söin niin paljon, että kyllästyin. Niin kuin kävi nyt aamullakin.

…..

Istun tyhjän elämän parissa

maailman harmaa sävel jatkaa sointiaan

asunnostani viettävät vain yhdet portaat vapauteen

ja ne vievät alaspäin.

Ylhäällä odottaa vain lukitut häkit.

Antologia hyväilee silmäkulmia

haastaa taivaan ja helvetin rakenteet

eikä siltikään mikään tunnu miltään

Mikä lie ihme voisi tuoda valon tähän harmauteen

mikä lie voisi kantaa eteenpäin

Mikä lie

Kirjojen kansissa avautuvat madonreiät toisiin ulottuvuuksiin

todellisuuksiin

tuhansiin ja taas tuhansiin kirjoitettuihin maailmoihin

jotka ovat äkkiä totta

Haluan tuntea jotain 

tai sitten olla ymmärtämättä kokonaan

raastava tyhjyys 

kolkot kellot soittavat aikojen alusta loppuun samaa sinfoniaa

ja kukaan meistä ei ole ollut edes oikeasti olemassa

matkani ja määränpääni

menoni ja tuloni

haluan nukahtaa

ei 

vaan haluan olla elossa 

tuntea eläväni 

ei

ehkä en jaksa lähteä tekemään asioita

vain hengittää paikallani 

ja toivoa elämän järjestyvän

Olen huumattuna

ruoasta

en tunne mitään

en välitä mistään

voisin sanoa

että tämä on hirveintä kaikessa

kun millään ei ole merkitystä